Nimeni on Raigetsu. Ihmettelet varmaankin nimeäni. Se on japania ja tarkoittaa ensikuuta. Nimeni sain siitä, että synnyin kuukauden viimeisenä päivänä ja vieläpä keskiyöllä, jolloin kuukauden kuuluu vaihtua. No, saat kuulla seikkailuistani. Ai niin, olen tuikitavallinen susi, edustan narttujen sukupuolta.

Pieni, musta sudenpentu juoksenteli niityllä kolmen sisaruksensa kanssa. Niiden emo makasi kauempana ja seuraili pentueensa touhuja lempeä hymy kasvoillaan. Yksi pennuista hypähti toisen selkään. - Aih! Lopeta, Kireina! alle jäänyt pentu huudahti. Emo nousi heti ja juoksi paikalle. - Kireina! Heti pois Raigetsun päältä, emo torui, tarttui hampaillaan Kireinaa niskasta ja nosti pois. Raigetsu murahti. Pennun niskavillat nousivat ja se murisi siskolleen. - Noh, noh. Yrittäkää leik... emo jätti lauseensa kesken, kun kauempaa kuului suden ulvontaa. Se oli tuttu ja pelottava nartulle ja sen pennuille. - Juostaan! Kagetsuki tulee! emo huudahti pennuilleen. Viisikko säntäsi juoksuun ja eikä aikaakaan, kun metsästä syöksyi susilauma pakolaisten perään. - SEIS! iso alfauros huusi. Silloin emo pysähtyi, samoin pennut. Ei se ollutkaan Kagetsuki. - Sinäkö, Hoshi? emo varmisti. Uros nyökkäsi. Raigetsu juoksi emonsa luo. - Eikö tuo olekkaan isä? pentu kysyi. Emo nuolaisi pentuaan. - Ei, hän on veljeni Hoshi. Mennään, emo sanoi ja käveli uroksen luo pennut kannoillaan. - Miten pentujen kanssa on mennyt? Hoshi kysyi vilkaisten pentuja. Silloin uroksen katse kiinnittyi Raigetsuun. - Oho! Pentu on ihan isänsä näköinen! Hoshi huudahti. Emo vilkaisi Raigetsua. Nartun ilme muuttui huolestuneeksi. - Niin. Siksi piilottelen pentujani. Jos Kagetsuki saisi tietää, se mielipuoli tappaisi pennut. Hoshi nuolaisi huuliaan. - Älä siitä huolehdi, Kujaku. Voit tulla minun laumaani. Laitan sinulle ja pennuillesi vartioinnin, niin Kagetsuki ei pääse teihin käsiksi, se sanoi isosiskolleen. Emo, siis Kujaku, hymyili arasti. - Kiitos, Hoshi. Tulkaa pennut, tämä on setänne Hoshi, narttu sanoi ja tuuppi pentunsa liikkeelle.

Niin päättyi varovainen elämäni. Setämme suojeli meitä julmalta isältämme. Mutta kerran tapahtui eräs kamala asia, jota en unohda koskaan...

Raigetsu makasi luolassa emonsa Kujakun kylkeen painautuneena. Muut pennut nukkuivat emon toisella puolella, luolan suuaukon puolella, mutta Raigetsu oli kömpinyt seinämän suuntaan. Yhtäkkiä kuului haukahdus ja samalla kertaa ulvaisu. Kujaku ponnahti seisaalleen. Se haistoi pentujensa isän, Kagetsukin hajun. Nartun niskavillat nousivat pystyyn ja se paljasti hampaansa muristen. Sen kullankeltaisissa silmissä paistoi viha ja katkeruus. Pennut painautuivat seinämää vasten emonsa taakse turvaan, paitsi Raigetsu. Se seisoi emonsa rinnalla muristen itsekin. Luolaan asteli yönmusta susi, jolla oli otsassaan valkoinen puolikuu. Uroksen ruho oli täynnä arpia. Se nuolaisi huuliaan ja nauroi pilkallisesti. Kujaku murisi yhä. - Kas, Kujaku. Pitkästä aikaa, susi murahti ja katsoi Raigetsua. - Aivan minun näköiseni, paitsi puolikuun sijasta pennulla on valkoinen salama otsassaan, uros sanoi. Kujaku meni hyökkäysasentoon. - Häivy, Kagetsuki! Tai en vastaa seurauksista! narttu murisi ja sen hampaiden välistä valui kuolaa. Kagetsuki purskahti ivalliseen nauruun. - Et mahda minulle mitään! se sanoi. Raigetsu alkoi hermostua. Miten sen isä kehtasi pilkata sen omaa emoa. Pieni narttupentu koukisti takajalkansa ja hypähti isänsä kuonoon kiinni terävillä, mutta pienillä hampaillaan. Raigetsu puristi otettaan. Kagetsuki kiljaisi ja heittäytyi seinämää kohti. Raigetsu hyppäsi pois ja asettui emonsa eteen. Musta susiuros murisi pennulle kuono veressä. Pieni pentu murisi takaisin. Uros hyökkäsi kohti pentua, mutta Raigetsu tarttui isäänsä kaulasta. Kagetsuki tarttui pentuaan niskasta ja repäisi sen itsestään irti ja heitti Raigetsun kohti Kujakua. Pian Raigetsu nousi uudestaan ylös. Se katsoi isäänsä kastanjanpunaisilla silmillään.

Jatkuu...