Eli juoksin isäni perässä varjostaen häntä. Silloin keksin keinon pelastaa äidin!

Raigetsu juoksi vähän matkan päästä Kagetsukista. Silloin pennulla välähti. - Oikaisen luolalle ja käsken äidin paeta. Sitten palaan itse salaa takaisin lauman luo! Niin Raigetsu kääntyi erään polun varrella männikköön ja juoksi lujaa, vaikka oksat raapivat sen kasvoja.

Pian pentu pääsikin luolalle. Se herätti äitinsä. - Äiti! Isä tulee ja aikoo tappaa sinut! se sanoi. Kujaku nousi ylös. Se otti yhden pennuista suuhunsa ja kaksi muuta selkäänsä ja lähti juoksuun. Ennen kuin Kujaku oli kokonaan poissa Raigetsun näkyvistä, se sanoi pennulleen: - Näemme ehkä joskus, Raigetsu. Sitten Kujaku juoksi pois ja niin teki Raigetsukin. Se oikaisi vikkelästi isänsä lauman luo. Sitten se asettui samaan paikkaan maate ja alkoi nukkua.

Sillä välin Kagetsuki saapui luolalle. Mutta kun uros asteli luolaan, se oli tyhjä. - Mitä!? se huudahti. Se murisi hiljaa ja juoksi takaisin kohti laumaansa. Perillä se näki laumansa nukkumassa, samoin Raigetsun. Uros murahti. - Kyllä minä joskus saan Kujakun käsiini! Vannon sen! se kiroili mielessään, kunnes asettui maate. Uros nukahti vasta pitkän tovin kuluttua.

Aamulla Kagetsuki töykki Raigetsun hereille. Pentu haukotteli makeasti ja venytteli. - Nyt opetan sinulle Shu-Tossu Battogan, uros sanoi pennulleen. Raigetsu katsoi isäänsä kysyvästi. - Se on eräänlainen isku, jossa sinun pitää keskittää voimasi toiseen etutassuun ja iskeä sillä vastustajaa. Se on varsin helppo oppia, kunhan osaa voimankäytön salat, uros selitti. Se näytti mallia iskien puuhun. Runkoon tuli aikamoinen jälki. - Nyt sinä, se sanoi ja väistyi Raigetsun tieltä. Pentu syöksyi kohti puuta, ojensi oikean tassunsa, keskitti voimansa ja iski sillä runkoa. Puu kaatui rysähtäen toisen puun päälle. Raigetsu läähätti ja katsoi toivekkaana isäänsä. Kagetsuki oli ymmällään, mutta samalla ylpeä. Ei olisi uskonut, että noin pieni pentu osaisi Shu-Tossu Battogan noin nopeasti. Uros itse oli oppinut sen vasta kaksivuotiaana. - Hyvä! Osaatko muuten metsästää? se kysyi Raigetsulta. Narttu mietti. - Lintuja ja oravia vain, se vastasi. Kagetsuki asettui maate. - No, metsästä meille pari lintua tai oravaa, niin jatketaan harjoituksia, se vastasi. Raigetsu nyökkäsi ja juoksi metsään.

Juostuaan kolmen kilometrin päähän laumasta Raigetsu törmäsi aikuiseen urossuteen. Se vilkaisi pentua vihaisena. - Katso vähän, minne juokset, idiootti! se räyhäsi, kunnes huomasi salama-kuvion Raigetsun otsassa. Uros murahti. - Onko isäsi Kagetsuki? se kysyi. Raigetsu murisi. - Se ei sinulle kuulu! Suo anteeksi, minun pitää mennä, pentu sanoi uhmakkaasti ja juoksi uroksen ohi. Susi jäi katsomaan pennun perään. - Sen täytyi olla Kagetsukin pentu! Olen varma siitä. No, täytyypä mennä moikkamaan isoveljeä, se mietti ja lähti siihen suuntaan, mistä Raigetsu oli tullut.

Sillä välin Raigetsu oli saanut jo yhden vuoristolinnun. - Enää yksi, niin voin palata isän luokse, se ajatteli, kunnes se jähmettyi huomatessaan Kujakun tulevan pusikosta pennut kannoillaan. Sekin näytti yllättyvän Raigetsun näkemisestä. - Ai hei, Raigetsu. Onko isäsi luona mukavaa? narttu kysyi. Raigetsu meni hieman hämilleen. - Ömh.. joo. Hän opetti minulle erään taisteluiskun tänä aamuna. Nyt olen metsästämässä meille ruokaa, pentu vastasi nolona. Kujaku nuolaisi Raigetsua. Se huomasi pienet naarmut pennun poskissa. - Mistä sinä nuo sait? se kysyi. Raigetsu mietti. - Varmaan eilen illalla, kun juoksin sinun luoksesi varoittamaan isästä. Oikaisin männikön kautta ja oksan viiltelivät poskiani, se vastasi, kun se huomasi jonkin matkan päässä oravan. - Pikku hetki, se sanoi ja laski linnun maahan. Se hiipi lähelle oravaa, kunnes hyppäsi sitä kohti ja tarttui sen niskasta. Pian pentu palasi äitinsä luo ja otti linnunkin maasta. - Minun pitää mennä, se sanoi ja hyvästeli emonsa hellällä nuolaisulla ja pään tökkäisyllä. Sitten se juoksi pois. Kujaku katsoi kaipaavasti Raigetsun perään.

Jatkuu..